Hirvikeitto - erityisen maukas ja herkullinen

Vuosien pienriistametsästyksen lisäksi viime vuonna tarjoutui tilaisuus päästä ensi kertaa hirviseurueen jäseneksi. Jahtimaina ovat Sodankylän laajat selkoset. Syyskuun 1.-2. päivä olimme kolmen porukalla elämäni ensimmäisessä hirvijahdissa ja jo toisen päivän iltana oli hirvi nurin. Parin vuoden ikäinen sonni ei voinut vastustaa Sepon kutsuääntä eli naakimista.

Ilta oli silloin jo hämärtynyt, eikä hirveä meinannut otsalamppujenkaan avulla löytyä. Pari tuntia  myöhemmin selvisi, että olimme alun alkujaan etsineet sitä liian kaukaa. Koirakin piti hakea avuksi ja pimeässä se tulikin suoraan kaatuneen hirven luo. Se oli itse asiassa paljon lähempänä ampujaa, kuin mistä olimme alkaneet sitä etsiä ja saanut kuolettavan keuhko-osuman jo ensi luodista. Hämärässä voi kaatuneen hirven ohi kävellä kymmenen metrin etäisyydeltä sitä huomaamatta.

Yläkuvassa aamu on valjennut ja hirveä lähdetään vetämään autopaikalle parin kilometrin päähän.

Lopulta lihaakin sain noin 30 kiloa, joten siitä riittää nyt moneksi. Yksi ehdoton suosikki on aina keitto. Tässä se syntyy reilusta kilosta luulihaa - muutama lihallinen nikama ja pieni pala kylkeä. Lihoja keitetään 2 - 3 tuntia, jotta irtoavat luista helposti. Perunan ja sipulin lisäksi keittoon tuli palsternakkaa ja lanttua.

Tässä lopputulosta lautasella. Siivilöityyn keitinliemeen tehty keitto, joka on lopussa vielä maustettu ruukullisella persiljaa. Tässä tapauksessa maustoin liemen kokonaisilla maustepippureilla, antavat hienoa aromia, mutta eivät ole mitenkään välttämättömiä. Pelkkä juureksilla maustunut liha on hienostunutta ja maukasta.

Riekon nylkeminen

Riekkoja on tullut käsiteltyä varmaan jo satoja, mutta vasta nyt tehtiin teemasta video.

Jokaisen lihaa syövän tekisi hyvää joskus käsitellä ruuan tähden tapettua eläintä. Siinä elämän ja eläimen kunnioitus nousee ja ollaan hieman lähempänä elämän kiertokulkua ylipäätään.

 

Matsutakekeitto suomalaisittain

Viimeksi kuusi vuotta sitten löytyi Inarista runsaasti matsutakeja (männyntuoksuvalmusta). Sen jälkeen vain muutamia satunnaisesti. Pari kertaa olen aiheesta tähän blogiin postannutkin: Matsutake  ja  Matsutake supervuosi 2014

Nyt näyttää supervuosi toistuvan eikä ole vielä edes syyskuu. 

Matsutekekeitto suomalaisittain valmistuu sienistä, sipulista, kermasta, voista ja suolasta: Kuullotetaan sipulit. Lisätään viipaloitu sieni ja hieman jauhoja. Annetaan muhia. Lisätään kerma ja vetta. Suolaa maun mukaan.

Mausteita ei kannata käyttää, koska ne peittäisivät matsutaken intensiivistä ja parfyymistä tuoksua. 

PS. Japanilainen varmaan itkisi nädessään alla olevan raaka-ainekuvan. Siellä suunnalla kuulemma yksikin pieni sieni voi maksaa satasia. Tähän keittoon niitä meni lähes kymmenen.

 

Vuoden kaksi ensimmäistä

Matsutaken kasvuympäristöä, kuivaa mäntykangasmetsäää

Todistusaineistoa

Perusraaka-aineet: reilusti sipulia ja sieniä

Lopputolos ei kuvana ole makunsa veroinen

Sepelkyyhky - fileet ja keitto

Viime syksynä oli pitkästä aikaa sopiva heti yrittää saada sepelkyyhkyä saaliiksi. Nyt kun uusi kausi häämöttää reilun neljän kuukauden päässä, on mukava palata muistoihin.

Muutaman kymmenen kyyhkyn parvi kierteli lähipeltoja. Ensimmäisessä kuvassa kyyhkyn kuvat eli kaaveet häämöttää oikeassa reunassa. Matkaa sinne on vajaa 30 metriä. Melko pian passiin asettumisen jälkeen kyyhkyjä jo tuli, mutta jäivät kauaksi. Toisesta allosta muutama jäi kaaveiden luo, josta yhden pääsin haulikolla ampumaan.

Keskimmäisessä kuvassa oikea lintu on etualalla.

Höyhenet lähtivät helposti nyppimällä, joten jätin nahkan paikoilleen. Rintafileet paistoimme. Lisukkeena herkkutattikastiketta, uunijuureksia ja puolukkaa. Rangoista ja lopuistra lihoista tuli  neljän annoksen keitto. Yhdestä linnusta siis 6 ateriaa. Oli herkullista!

Täyteläisen lintukeiton ohje löytyy jo aiemmasta postauksesta. Sosekeiton ohje.

Väliyhteenveto

Olen pitänyt taukoa tämän blogin uusien postausten osalta vuoden 2018 alkusyksystä osin siksi, että olen ollut kiinni muutamassa kirjaprojektissa.

Luonnossa kulkemista ja villin ruuan valmistamista olen jatkanut sen sijaan edelleen ahkerasti. Viimeksi Sodankylän Vuotson maisemissa harvinaisen teeren ja metson talvisen latvalinnustuksen merkeissä.

Väliyhteenvetona voin ilokseni todeta, että vanhoja reseptejä vuosilta 2013 - 18 katsellaan edelleen päivittäin ja jokunen lienee saanut pienen klassikon aseman ja maineen. Hidasta sorsapataa on katseltu yli 4 000 kertaaa ja kaikkiaan käyntejä on ollut yli 70 000. Ruokaohjeita löytyy tällä hetkellä 183 kappaletta.

Lupaan lisää ... jossain vaiheessa. Kaikista hienoista Inarin kaloista en ole vielä juttua laittanut. Viime syksyinen kyyhkypaistikin puuttuu, uusia sieniä ja marjojakin piisaa.

Seuraavan kolmen viikon ajaksi lähdemme etätöihin Almeriaan. Saas nähdä löytyykö siletä jotain Villiruokablogin kriteerit täyttävää.

Hyvää vuodenjatkoa kaikille!


Juha

Rapukausi 2018 ihan pian

Ensi viikon lauantainan pääsee laskemaan jälleen mertoja veteen. Viime ravustuskausi oli hyvä. Päästiin valmistamaan perinteisesti sekä grillaamaan. Hienoa keittoakin tuli tehtyä.
Saas nähdä nyt. Paras sesonki saattaa mennä syyskuun puolelle.

Uusia rapuja odotellessa videolla viime vuoden saalista:  Rapuja!

Pikkukuoreet Louhivedeltä

Reposaaren norssia on jo tullut tässä blogissa useamman kerran kehuttua, mutta Louhiden kuoretta vielä ei.😉

Laskin hiemen keväämmällä pienisilmäisen 11mm muikkuverkon rannan tuntumaan. Aamulla siinä oli ämpärillinen kalaa: 95 % pieniä ahvenia, särkiä ja salakoita ja 5 % pieniä kuoreita. Kaksi pannullista kuoretta saatiin paistettua.

Parempaa paistinkalaa saa etsiä pitkään!

Säynävä - herkullinen savukalapasta

Tässä ruokalajissa säynävän voi korvata millä tahansa, mielellään itse pyydetyllä ja savustetulla, kalalla. Sattui vaan tulemaan verkolla komeita vonkaleita, jotka hartaudella savustettiin. Olivat maultaan erinomaisia. Särkikalojen ruodottomaksi näprääminen vaan on aika hidasta puuhaa, mutta vaivan arvoista. 

6 - 7 annosta:

500 g pastaa

200 g rasvaista ylijäämäjuustoa (Koskenlaskijja-Aura -kombo on erinomainen)

300 g ruodotonta savukalaa

200 g kermaa

suolaa

1 sitruuna

persiljaa tai tillia koristeluun

Sulatetaan juusto kermassa ja lisätään savukala. Tällä välin pasta on keitetty lähes kypsäksi. Siivilöidään ja sekoitetaan ainekset varovasti keskenään. Maustetaan suolalla ja sitruunanalla. Annetaan hieman vielä hautua. Koristellaan.

Alkuvuoden villiruokaa

Jotain on sentään tehty villiruuan eteen jo tänä vuonna.

Porin Reposaaren rannan pilkkipaikalla on kolme kertaa käyty ja aina muutama paistokala saatu. Viime kerralla kylläkin tuli enemmän kiiskiä kuin norsseja. Hyviä olivat nekin.

Metsästyskauden huipennus koettiin maaliskuun lopun hangilla Inarissa, Kaamasen ja Muotkatunturin alueella. Olivat riekot kyllä melko vähissä. Kuuden päivän aikana näköhavaintoja oli 35, kun parhaina vuosina näkee kymmenkertaisen määrän. Muutama kunnon tilanne tuli vastaan ja kokonaissaalis oli tasan yksi riekko. Mutta se on äärettömän paljon enemmän kuin nolla riekkoa. Metsäsuksilla saatiin hiihtää yli 40 tuntia näkemättä ketään muita, edes vanhoja suksen jälkiä. Se oli mahtavaa ja uni tuli teltassa lämpöisessä makuupussissa, vaimo vierellä, hetkessä.

Pilkkikauden päätös oli viime viikonloppuna Louhivedellä Ristiinassa. Lauantaina olivat kalat tiukassa, mutta sunnuntaina metrisestä vedestä ihan rannasta vetelin yli 50 ahventa ja särkeä pikatahtiin. Siihen oli hyvä päättää. Kalat on perattuna pakkasessa.

Nyt ajatukset kevään kaloihin, villivihanneksiin ja korvasieniin ...

 

Riekon tarina videolla

Haukiruokaa Inarilta

Haukifile on hyvää. Erityisesti pohjoisen kirkkaiden vesien kaloista tehty.
Muisto viime kesältä, kun Inarin hauki vei kalastajan kahteen kertaan veteen.
Ensinnä sitä yritti saada munasillaan heinikosta ulos. Ja sitten kun oltiin jo leirillä tippui sekä kala ja kalastaja kalliolta järveen.

Silakat joulupöytään

Himoruokaa!   Ohje euron herkuissa.

Turskaa sitruunakermassa

Turska on hienoa kalaa. Tyylikästä, valkoista ja aromikasta. Omia kalareissuja odotellessa nautittiin L-kaupan yksittäin pakattuja ja pakastettuja selkäfileitä.  Maksoivat hieman alle 15 euron kilolta.

Juurekset kypsennetiin ilman mausteita uunipellillä. Tunti n. 200 asteessa.

Yhtä kermapurkillista kohden kastikkeeseen tulee puolikkaan sitruunan mehu, 1 tl suolaa ja hieman sokeria. Haudutetaan selykset siinä kypsäksi.

Täyteläinen savulahnapasta

Tämän  ruokalajin idea on savustaa pikkulahnoja tai mitä vaan itse saatua pientä kalaa.
Savustusvaiheessa ei tarvita nyt suolaa. Mutta kylläkin hyvä leppälatinki ja sokeria.
Savun makua saa tulla reilusti. Annetan kalojen jäähtyä tai levätä yön yli. Irrotetaan lihat ruodoista huolella. Nyt päästään valmistamaan itse pasta.

Savukalan lisäksi tarvitaan purkillinen kermaa ja paketti pehmeää sini- tai valkohomejuustoa sekä tietysti sopivaa pastaa. Suola ja ripaus sitruunaa täydentävät maun.

Keitetään pasta melkein kypsäksi. Kaadetaan vesi pois ja lisätään savukala, kerma sekä juusto. Annetaan hautua kannen alla ja nautitaan.

Särkiherkku

Tämä on villiruokaa ja Euron herkku

Hapanimelä rapukeitto

Yön yli merroissa oli yhdeksän rapua. Liian vähän rapujuhlia varten, mutta juuri sopivasti herkulliseen keittoon. Siitä tuli nyt hapanimelää - vahingossa.

Alkuun ravut keitetään 1,5 litrassa vettä. Tässä vaiheessa ei tarvita suolaa ja sokeria. Itselläni vanhasta tottumuksesta jälkimmäistä meni kourallinen - siitä imelyys.

Jäähdytetyitsä ravuista otetaan saksi- ja pyrstölihat erikseen. Sen jälkeen kuoria keitetään tunnin verran keitinliemessä kruunitillin kanssa. Lopuksi liemi siivilöidään talteen.

Liemi suurustetaan jauhoilla. Lisätään 2 dl kermaa ja halutessa hieman sulatejuustoa.
Lopuksi lisätään nippu silputtua vihreää tilliä ja ravun lihat. Maustetaan suolalla.

Tässä vaiheeessa keitto oli makeaa, joten lisäsin hieman väkiviinaetikkaa. Nyt siitä tuli hapanimelää - herkullista.

Metsät on nyt sieniä täynnä

... ainakin Etelä-Savossa Ristiinassa. Sienikopat täyttyi vilauksessa.

Kanttarelleja on enemmän kuin viitsii kerätä. Otin vain parhaimpia.

Herkkutatit pääsi yllättämään. Sienikoppa on takana vasemmalla. Tuulitakista tehdyllä säkillä sain tatit n. 40 litraa pois metsästä. Niitä kuivattiin saunan lauteilla koko vuorokausi.

Muutamia pieniä ja sieviä eiliseltä. Nuo on jo grillattu.

Haaparouskut ryöppäsin. Tehdään sienisalaattia ja voisi kehitellä myös jonkinsorttisen sienipiiraan.

Inari 2017 ruokamuistoja

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä Inarijärven reissusta. Sen kunniaksi vietin siellä retkielämää nyt lähes kaksi viikkoa heinä-elokuun vaihteessa.

Tässä joitain ruokapainotteisia muistoja matkalta.

Vieraileva kokkimme valmisti maukkaat ja värikkäätä harjuswrapit.

Lähtötunnelmissa. Ensimmäisen viikon saimme nautttia jopa helteisestä säästä.

Aamiaisen perustaa ovat jälkiuuniviipaleet ja graavi kala. Tällä kertaa raudusta.

Vuosien varrella suurimmat harjukset ovat olleet 56 ja 55 senttiset jo vuonna 1992. Nyt leirirannasta tuli kuvan 54 senttinen köriläs.

Inarin loistokasta arkiruokaa: harjukset rivissä.

Näistä lähtee harjus wok.

Ja tässä sitä on lautasella.

 Paistettua harjusta, kikherneitä ja haperokastiketta.

Reissun ensimmäiset lakat voitiin poimia vasta viimeisenä päivänä 5.8. Hyvältä maistuivat ohralätyn kanssa. 

Kalan säilyvyyttä kesälämpöisillä saa hiemen pidennettyä savustamalla. Hyvää välipalaa.

Inarin keittiömme etualalla. Telttasauna taustalla.

Loppureissun aikana sää palautui Inarin normaaliksi: vaihtelevaa pilvisyyttä ja tuulta.
Kuva Vasikkaselän reunamilta.