maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kesäkalaa verkolla

Päästiinpäs laskemaan verkot juhannuspäivänä Saimaan Louhiveteen. Saaliiksi sen verran, että saatiin kaloja paistella: kunnon hauki ja kuha, muutama iso ahven ja 5 muikkua. Lienevätkö muikut nyt vähissä vai eivätkö ole vielä parveutuneet. Toivotavasti loppukesällä päästään uudelleen myös muikkuverkkoja kokeilemaan.

Olen sielultani kotitarvekalastaja. Periaatteena on, että ruokaa tehdään niistä kaloista joita saadaan. Kaikki kalaruoka tuoreesta on hyvää.

Nyt paistoin kalat vielä samana päivänä. Tällöin niillä on tapana kipristellä, mutta asia hoituu lastalla hellästi painaen. Paistetun kalan peruslisukkeet ovat keitetyt perunat tai perunamuussi. Sitruunat ja limetit. Kastikevaihtoehtoja on useita: sienikastikkeet, jugurttipohjaiset kylmät kastikkeet tai lämmin kalakastike.

Tällä kertaa tein kalakastiketta: keitetään liemi puhdistetuista päistä, ruodoista ja nahoista. Kidukset poistetaan ja veriset osat siis huuhdellaan puhtaiksi kylmässä vedessä. Siivilöidään liemi ja suurustetaan jauhoilla. Voita ja kermaa sopivasti. Maustetaan vielä sitruunamehulla, parilla hyppysellisellä sokeria ja silputula dillillä.


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Merikarvian lohta Juhannuksena

Juuri nyt on merilohen, siis villin ja vapaan merilohen sesonki. Juhannuksen alla Porin torilla oli komeita jötkyjä, kilohinta kokonaisena ja puolikkaana 8 euroa. Ostin lohen pyrstyöpalan painoltaan vajaat 2,5 kiloa.
Siitä tehtiin kolmea eri ruokaa neljälle henkilölle.

Halkaisin aluksi pyrstön pituussuuntaan. Paksusta osasta tuli neljä suurta medaljonkia ja kapeampi pää graavattiin.



Loppuosa on nyt puutapeilla kiinntetty leveään lautaan. Olen kalaan jättänyt selkäruodon, koska se suojaa lihaa hiiltymiseltä. Tapit saa kiinnitettyä, kun työntää puukon kalan läpi puuhun ja avartaa hieman. Lohen voi myös tässä vaiheessa suolata. Suolaus onnistuu myös vasta syödessä.
Aikaa loimutukseen tarvitaa noin kaksi tuntia. Liekit eivät saa koskea kalaan, vaan homma perustuu säteilylämpöön. Kun kämmenselkää ei pitempään pysty pitämään kalassa kiinni, on lämpötila sopiva.

Kalan pinta pääsi tässä tummumaan, mutta oli sisältä vielä mehevää. Lisukkeena salaattia ja valkoviiniä. Hieno Juhannusaaton iltaruoka.







tiistai 24. kesäkuuta 2014

Jänispata huolella hauduttaen

Pakastearkusta löytyi pienehkö rusakko, josta valmistin jänispataa.

Nylkemisen jälkeen paloittelu. Luut jätin paikoilleen. Pataan lisukkeeksi punasipuleita, paprikaa ja tomaatteja. Lisäksi myllystä mustapippuria ja kourallinen katajanmarjoja. Jäämeren rannalta matalista pensaista poimitut ovat erityisen mietoja ja makeita. Reilu pouolikas pulloa punaviiniä.


Tästä se lähtee uuniin ainakin kuudeksi tunniksi. Aluksi voi pitää korkeampaa lämpöä 175 astetta ja sitten tiputtaa 120 asteeseen. Mitä pidempi kypsytysaika sen parempi. Liemi saa hiljakseen sakeutua, mutta kannattaa valvoa, ettei pata kuiva liikaa.


Nautitaan sellaisenaan punaviinin ja rouheisen patongin kera.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Nokkosta ja maitohorsmaa


Ajattelin tänä vuonna tutustua johonkin uuteen villiyrttiin, mutta nokkosen ja maitohorsman avulla pääsee jo hyvin makuun. Omalta pihalta niitä löytyy yli  tarpeen.

Nokkosletut ovat aika perusjuttu eli ohje on sama kuin pinaattiletuissa.

Tällä kertaa tein nokkosista juustoista keittoa: pari litraa nokkosen lehtiä, paketti Koskenlaskijaa, hieman jauhoja suurustukseen sekä vettä, suolaa ja mustapippuria.
Muhennetaan pienityt nokkoset vesitilkassa ja suurustetaan. Lisätään n 1,5 litraa vettä ja Koskenlaskija. Haudutetaan pienellä lämmöllä. Tarkastetaan maku ja nautitaan tuoreen rouheisen leivän kanssa.






Yllä maailman parasta rouheista sämpylää. Vaimon tekemää, resepti salainen.


Maitohorsma on ollut hieman haasteellinen tuttavuus. Muistan ensikokeilun muutaman vuoden takaa Lapin vaellusreissulta. Keräsimme pieniä versoja maanrajaa myöten. Sitkeitä olivat.
Mureampia ovat poikki napsahtavat yläversot. Tosin niiden lehdet ovat jossain määrin kitkeriä tai ainakin voimakkaan makuisia.
Kuvan versot pilkoin ja muhensin voissa. Sekaan laitoin vielä turkinjugurttia, pippuria, hieman hunajaa ja suolaa. Ihan syötävää oli ... edelleen sitä huippureseptia haen.