keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syksyn 2014 suurin metso

Kanalinnustus on jäänyt nyt syksyllä aika vähiin, mutta jotain sentään. Metsähallituksen Vahangan alueelta saimme toissaviikonloppuna saaliiksi metson ja teereen. Metso oli yksi suurimpia saamiani.

Nyt se odottaa pakkasessa riittävän juhlallista tilaisuutta.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Syksyinen siikakeitto Merikarvian kalasta ja Luvian siikleistä

Nyt on syksyn siika-aika parhaimmillaan. Porin torin kalakauppiailla oli tarjolla upeita kilon - kahden kaloja huimaan 10 - 12 euron kilohintaan (avattu kala).

Kuvan kalan paino oli hieman reilu kilo. Perunoita oli myös kilon verran ja sipuleita kolmannes perunoiden määrästä. Tästä saa keittoa reilut kolme litraa eli ainakin 6 - 8 annosta.


Jälleen kerran kalakeiton salaisuus piilee liemessä, joten sellainen tehdään päästä, nahoista ja ruodoista ynnä maustepippureista. Keitetään 1,5 litrassa vettä kymmenisen minuuttia, annetaan tasaantua ja siivilöidään liemi talteen.


Liemen sekaan nyt perunat reiluina lohkoina ja sipulit peukalonpään kokoisina. Keitetään hieman ja lisätään kalat melko suurina paloina. Loppuhaudutusta pienellä lämmöllä, jottei mene mössöksi. Maustetaan nipullisella silputtua tilliä ja purkillisella kermaa. Suolaan maun mukaan.


Keiton voi tehdä myös kirkkaaseen liemeen, jolloin kerma korvataan kunnon klöntillä voita.
Parhaiten keiton kanssa sopii Oululaisen jälkiuunileipä. Myös erilaiset näkkileivät käyvät.

torstai 16. lokakuuta 2014

Teeret, pyy ja lokakuun tunnelmat


Jyväskylän kodin lähimetsässä on tullut kuljettua reilun kymmenen vuoden aikana paljon. Tuskin kukaan, koskaan on niitä paikkoja niin kolunnut. Koko aikana kohtaamiset ihmisten kanssa on laskettavissa yhden käden sormin. Se on ihmeellistä, koska linnuntietä Jyväskylän keskustaan on vain kymmen kilometriä.

Ehkä joka kymmenennellä kerralla jotain riistaa on mukaan saanut.

Tyyppikuva ensimmäisenä. Koivuissa taivasta vasten näkyy teeriä (pieniä pisteitä erottaa ehkä neljä) kolmen sadan metrin päässä. Mukava niitä on tiirailla, mutta aivan toivotonta haulikolla tavoittaa. Pakoetäisyys on 150 - 200 metriä..



Entisen naapurin Jussin tekemä tie vie metsästyspalstalle. Päätehakkuita on tehty runsaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toisaalta siitä ainakin teeret ovat pitäneet. Myös hirven jälkiä näkyy pajon.


Kymmenen vuoden takainen kyttäyspaikka. Huippukokemus oli aikanaan kun sudet ulvoivat sekä edessä että takana illan pimetessä,


 Lokakuussa ainakin suppissaalis on varma, kun paikat tietää.


... joskus tulee lintuakin.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Syksyn satoa

Tässä muutamia kuvia syyskuulta eiliselle päivälle.

Oman pihan talviomenat ovat kovia, aromikkaita ja kirpeitä. Parasta sorttia omenapiirakkaan.


Herkkutattivuosi oli pitkästä aikaa oikein hyvä. Sain kuivattua sientä useita purkillisia.


Sekasieniä. Haapa- ja kangasrouskuja ja mustia vahakkaita. Perinteinen sienisalaatti onnistuu parhaiten juuri rouskuista. Keitetään sienet reilussa vedessa. Valutetaan huolella ja pilkotaan sipulin kanssa. Suolataan ja tarjoillessa sekoitetaan mukaan paksua kermaa tai rasvaista jugurttia.


Kuvassa herkkutatteja, suppilovahveroita, lampaankääpää, muutama kanttarelli, rouskuja, mustia vahakkaita, puolukoita, pihlajanmarjoja ja ruusunmarjoja. Ämpärissä hieman ylikypsiä valkeita kuulaita, joista tuli hienoa sosetta.

Perjantailta ja lauantailta kolmea sorttia kanalintua. Hirmuisen kokoinen metso, naarasteeri ja pyy (edessä). Metsosta tehdään juhla-ateria isommalle porukalle. Teerestä saa reilun aterian kahdelle ja pyystä hieman pienemmän. Pakkaseen menivät tässä vaiheessa.


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Puolukka, pihlajanmarja ja ruusunmarja

Syksyssä on muutakin punaista kuin puolukat (ja karpalot).

Pihlajien sato on tänä vuonna aivan mahtava. Marjojen kerääminen on nopeaa, puhdistaminen hieman hitaampaa. Kotipihan kurtturuusun marjoja otettiin myös talteen.

Puolukoista tehtiin hilloa ja osa pistettiin pakkaseen sellaisenaan.

Myös pihlajan- ja ruusunmarjoista tehtiin hilloa. Pihlajanmarjahillo sopii riistan ja juustojen kanssa. Ruusunmarjahillo on hieno jugurtin lisuke. Marjat laitettiin hilloon sellaisenaan. Ruusinmarjat soseutettiin lopuksi, jolloin suuret siemenet murskautuvat pienemmiksi. Rouhetta ja kuitua vatsalle.





Savustettu rautu ja matsutakemuhennos

Vielä kerran Inarille tällä erää. Elokuun lopun reissun saalista voi kuvata kahdella sanalla: punalihaista ja matsutakea.

Tällä kertaa savustettiin raudun puolikas.
Suolaan kalan vasta savustuksen jälkeen ja jätän folioon tekeytymään ainakin puoleksi tunniksi.



Matsutake-kastiketta on tässä bolgissa tullut jo kokattua. Nyt tehtiin sakeaa muhennosta. Puolukoita vielä lautaselle. Kyllä se oli hyvää tämäkin.


perjantai 3. lokakuuta 2014

Rautukeitto ja koppelopata

Edelleen ollaan Inarijärvellä. Nyt tehdään kahden ruokalajin illallinen raudusta ja koppelosta.

Raudusta valmistetaan kirkaslieminen alkuruokakeitto: muutama kalapala ja pesty ja lohkottu peruna sekä sipulia. Koppelosta tehdään pitkään haudutettu pata: koppelon lihat, palsternakkaa, sipulia ja purkillinen kermaa.



Keittomahdollisuudet kämpällä ovat hieman rajalliset, mutta kaksi levyä on käytössä. Paljon helpomaa kuin nuotiolla.


Keiton liemi valmistettiin kalan ruodoista ja päästä sekä maustepippureista. Annetaan liemen tasaantua ja siivilöidään. Perunat, sipulit ja kala sekaan ja haudutetaan pienellä lämmöllä valmiiksi. Lopuksi maustetaan vielä suolalla ja tillillä. Jälkiuunileipä kruunaa aterian.
 

Koppelopataa haudutetaan useita tunteja, kunnes luut lähtevät itsestään irti. Perunat laitetaan myös pataan mukaan kypsymään reilua puolta tuntia ennen syömistä. Aterian lisukkeeksi raikkautta, tuoreista puolukoista sokeroitua survosta.