Inarin rautua halstrattuna hiiren syömän tatin kera

Syksyn jo pimetessä on mukava palata elokuun Inarin reissuun. Hienoa punalihaista ruokakalaa tuli kahden syötäväksi kohtuullisella uistelumäärällä. Tämä 52 senttinen rautu saatiin Vasikkaselän penkasta reilun 30 metrin syvyydestä.

Toinen file paloiksi ja graavautumaan. Toinen puolikas selkäruodon kera haltseriin. 

Suolaa ja hieman sokeria. Sitten yön yli lepäämään.

Sienet olivat elokuun lopulla harvassa.  Muutamia kangas- ja punikkitatteja sekä haperoita kuitenkin löytyi. Olivat hampaan jälkien perusteella maistuneet myös paikallisille pikkuasukkaille.

Näistä tehdään kermainen sienikastike.

Aterian ainekset ovat nyt koossa. Leirin rannasta juuri uistimeen tarttunut harjus pistettiin
vielä bonukseksi.

Hämärtyvän illan tunnelmaa kokkaajan näkövinkkelistä.

Kuoripottua, sienisoossia ja halstrattua villiä Inarin rautua. Ei muuten saa mistään ravintolasta.
Helsingistä kun ajaa ensin reilut 1 200 km ja sitten vielä veneellä 20 km niin voi päästä maistelemaan.
 

Graavattu harjus ja elokuun aurinkoa

Edellisillan harjus on ehtinyt yön yli suolaantua ja on nyt graavikalana jo parhaimmillaan. Elokuun sunnuntaiaamu valkeni kesäisenä ja aurionkoisena. Tällä reissulla olimme päättäneet keittää vain pannukahvia nuotiolla. Murokahveja ei otettu ollenkaan mukaan.

Kahvivesi rupeaa kiehumaan muutaman männynkalikan turvin.

Aamiaistarpeet. Kuksa jo vuosikymmenten takaa. Oululaisen jälkiuuniviipaleita, jotka ovat ainoa oikea leipä siika- ja harjusgraavin kera. Lisäksi vielä sipulirenkaita ja Oivariinia.

Lähikuva herkusta. Nautitaan pannukahvin kera loppukesän aamuisessa auringossa.

Rantakalaa Inarin harjuksesta

Lauantai elokuun 22. päivä puolen päivän aikoihin on saatu vene vesille ja lastattua Inarin Hietajoensuulla. Nokka kohti itää. Liikkeelle lähdettiin Jyväskylän tasolta perjatai-iltana puoli kymmenen maissa. Sieltä laskien kilometreja on nyt 950. Helsingista laskettuna vähän enemmän.

Kaunis, lähes tyyni päivä houkuttelee kokeilemaan Lotto-lipan heittelyä sopivilla rannoilla.

Uusi leiri on löytynyt aika läheltä vanhaa tuttua paikkaa. Suojainen nurkkaus. Pohjoisen ja idän puolella saari itsessään ja lännen suunnalla kallioharjannetta.

Ensimmäiset harjukset on saatu. Niistä riittää yllin kyllin kahdelle syöjälle. Suurin oli reilusti 45 senttinen.

Pääruuaksi tehdään rantakalan ja kalakeitoin välimuotoa. Kalat fileinä ja mausteeksi pari perunaa ja sipuli.

Aamua varten graavataan sopiva määrä filettä. Pelkkä suola riittää tässä vaiheessa.

Nämä menevät nokikattilaan. Mukaan paloittelin väriksi ja mauksi pari sipulin vartta.

Keitos porisee tervastulilla.

Rantakala lautasella.

Tässä vaiheessa ilta on alkanut jo hämärtää. Aurinko piilottelee vielä pilven takana.
Kello lienee kahdeksan maissa.

Tuore ohrarieska sopii kalan kanssa mainiosti.

Lähistöltä löytyi pari vanhaa poron pääkalloa. Niskaa katsoessa rupeaa näkemään maahisten kasvoja. Ainakin kaksi vieläkin kuvasta erotan.

Aurinko on juuri laskemassa. Ensimmäinen Inarin päivä on alkanut kesäisessä ja tyynessä säässä. Vatsa on täynnä rantakalaa. Nyt vaan nautitaan.

Muikunkalastajan ruokaa

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna saimme muikkuverkot Louhiveteen elokuun loppupuolella.
Verkkoja oli eri silmäisiä 13 - 18 mm välillä. Päivällä lasketut verkot kävimme illan suussa tarkastamassa. Pelkkiä särkiä ja ahvenia, vaikka ne oli laskettu 8 metrin syvyyteen.
Sama toistui vielkä aamulla. Ei yhtään muikkua vaan pari ämpärillista särkiä ja ahvenia. Bonuksena yksi hampaistaan muikkuverkkoon tarttunut reilun kahden kilon hauki ja kuore (kuvassa).

Epäselväksi jäi, ovat muikut nyt täysin kadoksissa vai olivatko verkot liian lämpöisessä vedessä. Jälkimmäiseen viittaa suuri särkien ja ahventen määrä.

Niitä kaloja syödään, mitä saadaan. Ruodottomaksi fileoitu hauki meni pakkaseen. Ahvenet ja särjet perkasin. Niistä syntyui neljää eri syötävää.

Pitkään haudutettu uunipata syntyy pikkukalasta, parista sipulista, paprikasta, pekonista je kermasta. Suolan lisäksi ei tarvitse muita mausteita. Reilun sadan asteen uunissa yön yli, niin on ruoto varmasti pehmennyt huomaamattomaksi.

Oljyä, sipulia, särkiä ja suolaa lasipurkkeihin, kannet kiinni ja 115 asteiseen uuniin yön yli.
Parempaa kuin kaupan kalasäilykkeet

Patakukko on ikivanhaa perinneruokaa. Kalat ja suolaa padan pohjalle. Kahvikupilliseen vettä sekotetaan ruisjauhoja. Taikinasta kaloille hattu ja uuniin edellisten kanssa.

Pienimmät ahvenet voi paistaa kuten muikut. Leivitetään ruisjauho-suola -seoksessa. Kannattaa paistaa huolella kypsiksi ja rapeiksi, niin ruoto häviää.

Paistettua ahventa, uusia perunoita, jugurttikastiketta ja sitruunaa. Herkkua.

Viikko nuotioruokaa Inarilla

Viime viikko vietettiin Inari-järvellä leirielämästä, lohikaloista ja nuotioruuasta nauttien.


Järven selkä oli menomatkalla erityisen lempeä.

Leiri on saatu kasaan, kuten kuvasta näkyy: teltta, laavu ja telttasauna.

Tunnelmaa tulilla illan jo pimetessä.

Nuotioruokia seuraa ...