Herkkuja Hakaniemestä ja Kauppatorilta

Heinäkuun bongauksia ...

Upeita vihanneksia Hakaniemen torilla.

Hakaniemen kauppahallista löytyy hienoja asioita myös edullisesti. Broilerin maksaa, kivipiiroja, sydäntä vitosella kilo.

 Vastaavasti possua: keuhkoa, maksaa, sydäntä, sorkkia, kurkkutorvea ...

Luomupossun kyljyksissä on kaunis silavareuna.

Savupotkista saa parasta hernekeittoa.

Äyriäisiä kauniisti laitettuna.

Herkullisen näköisiä ovat makkaratkin.

Kauppatorilta saa  loistavaa Lopen perunaa, nyt jo myös Siikliä.

Kalaa Helsingin toreilta ja kauppahalleista

Kalan tarjonta Helsingin toreilla ja kauppahalleissa on ollut jo pitkään laskusuunnassa. Kaikki kunnioitus kauppiaille, jotka yhä alalla toimivat.

Ruokanautinto alkaa hyvien raaka-aineiden hankinnasta. Itse luonnosta saadun saaliin jälkeen ovat torit ja kauppahallit se toiseki paras vaihtoehto!

Hakaniemen torilta löytyy Tuomaan kalan myyntokoju sekä yksi savustetun kalan myyjä.
Heinäkuun alkupuolen arkiaamuna ei ruuhkaa ollut.

Hakaniemen kauppahalli on aivan loistava ruokapaikka. Pakollinen vierailukohde kaikille hyvän ruuan ystäville. Tuoretta kalaa löytyi nyt kahdelta kauppiaalta. Töölön kalalla on tarjonnassaan myös ulkomaisia lajeja.

Kauppatorin Kolera-altaalta saa savukalaa vielä suoraan veneestä.

Vanhassa kauppahallissa tuoretta kalaa löytyy yhdeltä kauppiaalta. Savustettua ja graavattua löytyy muutamilta. Tuore kala ei mielestäni ollut ihan priimaa. Hieman myös sesongin mukaisesti villiä lohta oli (vasemmalla) oli tarjolla. Sen tunnistaa norjan kasvatettua lohta haaleammasta väristä.

 
Respektiä Tuomaan kalalle Kauppatorilla. Ensiluokkaista kalaa, hienosti esille tuotuina. Myös sesongin luonnon kalaa oli tarjolla.

Nautinnollinen kala-ateria - koko prosessi

Yksinkertaisin tapa nauttia ruuasta on mennä hyvään ravintolaan syömään.

Nautinnollisin tapa nauttia ruuasta on prosessi: mennään luontoon > saadaan saalista > käsitellään saalis > suunnitellaan ateria > valmistetaan ateria > syödään ateria hyvässä seurassa nauttien > fiilistellään.

Jälkimmäisestä esimerkki kuvina:

Nyt on päästy Inarijärvelle. On aamu ja on aloitettu uistelu.

Parin tunnin jälkeen syvällä olevaan uistimeen iski kala kiinni. Tässä se jo hieman näkyy siiman päässä.

Valmistudutaan kalan nostamiseen veneeseen. Siimat hieman sotkussa ...

 ... selvittiin kuitenkin. Puolimetrinen harmaanieriä.

Päivän uistelusaalis. Oikealla yläkuvan harmaanieriä ja vasemmalla Inarin rautu.

Jaloista kaloista otetaan kaikki talteen.

Raudun lihan värinäyte.

Aterian suunnittelun pohjaksi. Saatiin myös tatteja ja haperoita.

Suunnittelu käynnissä.

Alkuruoka: graavattua rautua, sinappikastiketta, peruna ja sitruunan lohko.

Pääruoka: pasitettua nieriää, vihannesvokkia, zazikia ja tomaatteja.

Ruokaa nautitaan hartaasti ja nautinnollisesti.

Ja vielä vähän fiilistellään seuraavaa päivää jo suunnitellen.

Herkullinen kalapöytä helposti

Sinulle on tulossa 20 ruokavierasta. Haluat tarjota jotain maukasta, värikästä, helppoa ja varmasti onnistuvaa. Ratkaisu on kalapöytä. Kesäaikaan sen kruunaavat vielä uudet perunat.

Hyvää tulee jo muutamalla eri kalalla. Tässä esimerkissä sillejä on neljää sorttia. Tarvitaan purkillinen kutakin - maun mukaan erilaisia. Oma lempisillini on Matjes, jonka ostin fileenä ja koristelin pienillä sipulirenkailla. Lisäksi tarjolla oli kylmä- ja kuumasavulohta sekä Skagen-salaattia. Muina lisukkeina keitettyjä kananmunia, sinappi- ja jugurttikastiketta, saaristolaisleipää, tomaatteja, salaatinlehtiä, sitruunanlohkoja ja uusia perunoita.

Kaiken voi tehdä itse, mutta helppouden juju on ostaa tarjottava valmiina. Kehuja tulee kaupasta ostetuilla aineksillakin.
 
Savulohi on monien suosikki ja sitä menee melkein niin paljon kuin tarjolla on. Suositeltava määrä on 50 - 100 g syöjää kohden. Toimeen tulee joko kylmä- tai kuumasavulohella. Kylmäsuvu on riittoisampaa mutta myös kalliinpaa. 

Tarvittavat ainekset kahdellekymmenelle saa reilusti alle satasella. Kallein yksittäinen hankinta on savulohi.

Kriittisin kohta ovat uudet perunat. Analogiaa on kuohuviinin tarjoilun kanssa. Kuohuviinin pitää olla aina kylmää, juuri lasiin kaadettua. Uusien perunoiden on oltava selkeästi kiinteitä, ei lötkyjä, ja
tillillä aromatisoituja. Vinkki: keitä perunoita melkein kypsäksi. Kaada vesi pois ja ripottele tillisilppua päälle. Anna jälkikypsyä kannen alla kymmenien minuuttia ja sitten pöytään.


Sinappi-, tomaatti- ja maustesilliä. Etualalla Matjes.

 

Tarjoilua helpottaa, kun jättää pöydällä lautaselle tilaa.

 

Kylmäsavulohi kannattaa leikata valmiiksi siivuiksi.

Kuumasvulohenkin voi halutessaan siivuttaa annospaloiksi. Ehjänä vaikitelma on kuitenkin kauniimpi.

Intohimona taimen

Mitä enemmän on ruokaa valmistanut, sitä enemmän arvostaa hienoja luonnon raaka-aineita.
Parasta ruokaa tulee yksinkertaisista aineksista. Ne eivät mausteilla parane.

Kaivelin muutamia taimenkuvia viime vuosilta. Tuli vastaan myös yksi yllätys.

Tämä kala uisteltiin Inarijärveltä pinnasta elokuun lopulla. Pullea, terve ja kauniin punalihainen.

Tässä myöhäisemmän syksyn tumma, kutupukuinen ja hieman koukkuleukainen taimen.

Taimenena tämä kauniin hopekylkinen aikanaan syötiin, vaan taitaapa olla järvilohi!

Ensimmäisen kuvan taimen fileinä. Punaisuus tulee sen käyttämästä luonnon ravinnosta. Merestä saatava luonnon taimen ja lohi ovat väriltään selvästi hailakaampia ja vaaleampia.

 
Ruotsin Åresta korkealla olevasta pikkujärvestä saatu kultainen ja punapilkkuinen taimen taitaa olla ihan omaa rotuansa.

Tyypillinen Inarin taimen ja rautu (pienempi kala).

Matsutake-toast ja paistettua taimenta. Rapeaksi paistettu nahka on herkullista.

Taimengraavia sinappikastikkeen kera. Taivaallista jälkiuunileivän päällä aamiaiseksi kahvin kera.

Graavia ihan sellaisenaan jälkiuunileivällä. Nam.

Villi merilohi - kolmen sortin menu samasta kalasta

Nautitaan lyhyestä lohisesongista niin pitkään kuin pystytään.

Kuvan kalan paino suolistettuna oli 2,2 kg. Maksoin siitä 18 euroa eli 8 euroa kilolta.
Kalasta saa hienosti kolme eri ruokalajia: perhospihvejä leikkasin seitsemälle syöjälle, yksi pyrstöpala graavattiin. Lopuista lihoista ja ruodoista valmistin keittoa.

Näin kalasta saa viitisentoista pääruoka-annosta ja graavi kala vielä sen päälle.
Annosta kohden kalan hinta on näin olleen euron luokkaa.

Tässä kala käsiteltynä ja valmiina kokkausta varten.

Lohiperhoset leikkaan n. 2 cm paksuisiksi.

Nämä palat menevät keittöön.

Tästä tulee keiton liemi.

Gaaviksi.

Sopivasti suolaa ja lähes saman verran sokeria. Tuorettä tilliä. Kelmu vielä päälle ja jääkaappiin
yön yli.

Sähkögrillillä perhospihvit on helppo pariloida.

Kettoon uusia Siiklejä, reilusti sipulia, kermaa ja iso nippu tilliä silputtuna hieman ennen tarjoilua.

Villi meritaimen kesäisin lisukkein

Villin lohen sesonki jatkuu vielä joitain päiviä. Ostin Porin torilta meritaimenta, josta leikkelin perhospihvejä ja lopuista tehtiin täyteläistä kalakeittoa.

Villin meritaimenen ja -lohen väri on viljeltyyn kalaan nähden paljon haaleampi. Kasvatetun kalan väri saadaan halutun punaiseksi, kun siitä ruokitaan karotiinipitoisella rehuilla.

Kalan lisukkeeksi sopii raikkaan värikäs salaatti.

Parilointi käy grillissä tai pannulla. Paistellaan riittävän kuumalla muutama minuutti molemmin puolin. Pannulle lisätä'n haluttaessa hieman öljyä. Kalan suolataan juuri ennen paistoa tai vasta sen jälkeen. Tuore kala ei kaipaa mitään muita mausteita - paitsi tirskauksen sitruunaa tai limettiä.

Kesän ensimmäiset Siikli-perunat, salaattia, tzazikia ja taimenta - herkullista, kevyttä ja terveellistä.

Kotimaisen ruokakalan osuus laskee jatkuvasti

Reilussa kymmenessä vuodessa ulkomaisen kalan kulutus on lähes kaksinkertaistunut ja kotimaisen laskenut kolmanneksella. Nyt suhde on 26 % kotimaista ja 74 % ulkomaista.

Suomen vesissä on paljon loistavaa ja monimuotoista luonnon kalaa syötäväksi.

Miksi syömme ylenmäärin kasvatettua ja ulkomaista kalaa?

Herkullisen silakan käyttö ruokakalana on olematonta

Tässä yksi karmeimmista tiedoista. Melkein 99% maamme silakkasaaliista menee eläinten ja ulkomaisten kalanystävien ruuaksi.

Miksi loistava ja terveellinen ruokakala ei meille suomalaisille kelpaa?