Ja sitten oli vielä helposti tunnistettavat kanttarellit. Noillakin ohjeilla kyllä pärjäsi.
Sienet ovat olleet aina intohimoni. Siihen nähden olen niistä aika vähän tässä blogissa kirjoittanut. Korjaan tilanteen. Tässä alkumaistia. Kahden minuutin pikaopas sienien maailmaan.
Korissa lentäjäsammakko Froggis sekä Lapin haperoita. Haperoista saa loistavaa sienikastiketta.
Hyvänä herkkutattisyksynä sienestäjäkin on erityisen iloinen.
Muutamia tatteja on löytynyt. Ovat punikkitatteja.
Helpointa on paistaa ne voissa ja maustaa mustapippirilla sekä ripauksella suolaa. Pippuriakaan ei tosin tarvita.
Suuret punaiset ja keltaiset haperot ovat pääosin erinomaisia ruokasieniä. Pienet polttavat lajit tunnistaa maistamalla. Varsinaisesti myrkyllisiä nekään eivät ole. Kuvassa isohaperoita.
Kangashapero on helppo tunnistaa oranssisista sävystään.
Myös kangasrousku on helpoimmin tunnistettavia sieniä. Rouskut tulee ryöpätä. Rouskut sopivat hyvin sienisalaattiin ja pienet kangasrouskut ovat kauniita myös etikkaan säilöttynä.
Sekarouskuja ämpärillinen - pääosin haaparouskua.
Kanttarellin tunnistaa jokainen näöstä ja tuoksusta. Monikäyttöinen sieni kastikkeeksi, keitoksi ja vaikka risottoon.
Herkkutattu on sienten kuninkaallisia. Loistavaa tuoreena ja kuivattaessa maku vain entisestää voimistuu.
Lampaankääpä on myös helppo tunnistaa. Maultaan se on makeahko. Sopii erityisen hyvin munakkaaseen.
Suppilovahveroiden aika on syksymmällä, parhaimmillaan vasta lokakuussa.
Matsutaket (Männyntuoksuvalmuskat) ovat aromiltaan erityisen hedelmäisen voimakkaita.
Japanin keisarillisten legendaarista ruokaa ja niitä löytyy myös Suomesta - aiankin pohjoisen kuivilta kankailta.
Viime syksynä tuli ämpäri nopesti Matsutakeja täyteen.
Ruokaohjeita seuraa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palautetta