Silakat ruuaksi

Viisitoista miljoonaa kiloa silakkaa!

Suomen silakkasaalis on 130 miljoonaa kiloa vuodessa. Siitä me suomalaiset syömme ainoastaan 1,6 miljoonaa kiloa. Se on 1,2 prosenttia saaliista. Se tarkoittaa noin kolmeasataa grammaa vuodessa eli noin 0,8 grammaa päivässä. Hävettää.

Silakka on loistava, herkullinen ja terveellinen kala. Sen pyynti on ekologista ja kestävällä pohjalla. Se on myös edullista. Kokonaisia kaloja saa muutamalla eurolla ja valmiita fileitä 7 -9 eurolla kilo.

Miksi silakkaa ei sitten syödä? Kyse on tietämättömyydestä, väärästä ja vanhentuneesta tiedosta.  

Asiantuntijoiden mukaan eväkkäisiin kertyvän dioksiinin mahdolliset riskit ovat huimasti pienemmät kuin kalasta saatavat terveyshyödyt. Silakoiden hyvät rasvahapot suojaavat muun muassa sydäntaudeilta ja masennukselta (Tiede lehti 9.1.2014).

Silakoiden myrkkypitoisuudet ovat laskeneet noin 2,8 prosenttiyksikön vuosivauhtia. Kokonaislasku 70-luvun lopulta on lähes 90 %, ja jatkuu yhä (Tiedetuubi 20.2.2014 viitaten Airaksisen raporttiin).

Onko silakka terveellistä ruokaa? Kyllä on. Silakassa on enemmän sydämelle hyviä omega-3-rasvahappoja kuin monessa muussa kalassa. Omega-3-rasvahapot ehkäisevät valtimoiden kovettumista ja sepelvaltimotautia ja pienentävät infarktin vaaraa. Lisäksi silakassa on D-vitamiinia ja sen proteiinikoostumus on hyvä. (Ympäristötutkija Jouni Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta 31.8.2015).

Viidentoista miljoonan silakkakilon popsiminen olisi siis samalla merkittävä suomalainen kansanterveydellinen teko. Se tarkoittaisi kulutuksen kymmenkertaistamista. Kahden kolmen vuosittaisen silakka-ateriaan sijaan silakoita kahden viikon välein, ja sitten jatkossa kerran viikossa. Nam.

Ei sitten muuta kuin huomenna torille (jos sellainen luksuspaikka vielä läheltä löytyy) tai markettiin silakoita ostamaan!

 

Itse tehtyjä maustesilakoita

Paistetut silakat salaatin kera

 

Riekkoillallinen

Viime syksyisestä riekonmetsästysreissusta on nyt kulunut kolme kuukautta. Monta lintua odottaa edelleen pakasteessa. Uutta reissua on edessä ehkä kahden kuukauden kuluttua.

Viime maaliskuisia riekkomaita. Riekon telaketjujälkiä näkee runsaasti, kun tarkasti katsoo.

Maaliskuuun reissun ensimmäinen saalislintu.

Takuuvarmaa herkkuruokaa saa kuvan setillä.  Riekon rintalihat on paistettu kuumalla pannulla, leikattu muutamaan osaan ja sitten vielä jokunen sekunti pyöritelty pannulla. Lisukkeena herkkutattikastiketta, juureksia sekä kermassa muhennettua purjoa. Muutama puolukka kruunaa annoksen.

Talosta löytyneet tuikut tunnelmaa luomassa. Tosin nyt ollaan jo taas kevään valoa kohden menossa.

Zen-ruokailu - viisi ohjetta

Tae Hye alias Mikael Niinimäki kirjoitti mainiossa Suomalainen Zen-opas -kirjassan muistaakseni jotain myös syömisestä. Kirjaa en saa juuri nyt käsiini, kun se on tyttäreni jäljiltä jossain varastossa.

Zenin perusperiaatteet ovat ihmismielen hienoimpia käytäntöön sovellettavia ajatuksia. Ne voi kiteyttää muutamaan yksinkertaiseen periaatteeseen. Ensimmäinen niistä on tietoinen läsnäolo. Toinen on myötätuntoinen, hyväksyvä asenne. Kolmas on levollisuus. Ei turhaan murehdita asioita.

Olematta Zen-munkki, kuten Mikael Niinimäki tai edes mikään Zen-oppinut, rohkenen esittää Zen-ruokailun viisi periaatetta. Ne kaikki alkavat sanalla ”nauti”.

Eilen aamutelkkarissa toimittaja kysyi ravitsemusasiantuntijalta, kumpi on terveellisempi omena vai banaani. ”Väärä kysymys” oli ilahduttava vastaus. Ruokavalio ratkaisee. Ensimmäinen Zen-ruokailun ohje siis kuuluu: Nauti monipuolisesta ruokavaliosta. Syö värikästä, terveellistä ja kasvispainotteista ruokaa. Syö kaikkea. Syö sopivasti. 

Älä ajattele proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja, ravintolisia, vitamiineja, hivenaineita, kolesterolia, aminohappoja tai myrkkyjä kuten dioksiinia. Ajattele ihania ruuan raaka-aineita: juureksia, hedelmiä, kaloja, riistaa, hyvää lihaa, marjoja, sieniä ja erityisesti ihania silakoita, jotka nyt menevät eläinten rehuksi. Toinen Zen-ruokailun ohje siis kuuluu: Nauti hyvistä raaka-aineista. Hae ne mahdollisuuksiesi mukaan itse luonnosta tai edes kauppatorilta.

Televisio on nykyisin pullollaan ruokaohjelmia. Osa niistä on todella ahdistavia mutta joukosta löytyy myös helmiä - ruokaa, kulttuuria ja rentoa ruuan laittoa yhdistäviä ohjelmia. Ruuan tekeminen on nautinnollista varsinkin, kun saa käyttää laadukkaita raaka-aineita, aikaa on riittävästi, mukavia ihmisiä ympärillä ja välineet kohdallaan. Nuotiolla kokkaaminen voi olla yhtä nautinnollista kuin huippukeittiössäkin. Asenne ja se mitä ollaan tekemässä ratkaisevat. Kolmas ohje: Nauti ruuan tekemisestä.

Ihminen pystyy syömään aterian muutamassa minuutissa. Ylensyöminenkin onnistuu käden käänteessä. Nopeasta syömisestä ei jää mitään mieleen. Nopeasta ylensyömisestä tulee varmuudella paha olo.Ota käteen kaunis porkkana. Puraise ja pureskele hitaasti. Tunne kuinka sitä rouskutat. Tiedosta sen makea aromi. Laita perunan päälle voita. Syö savusilakka nautiskellen. Tai kuivattua poronlihaa. Neljäs ohje: Nauti hitaasti syömisestä.

Parasta ruokailua on hyvässä seurassa syöminen. Laitetaan pöytä koreaksi. Tehdään yhdessä hyvää ruokaa hienoista raaka-aineista, kiireettä. Jäähdytetään juomat sopivan lämpöisiksi. Seurustellaan ja nautitaan ateriasta. Viides ohje: Nauti yhdessä syömisestä.

Tässä ne vielä ovat. Viisi Zen-ruokailun ohjetta:

1.                         Nauti monipuolisesta ruokavaliosta

2.                         Nauti hyvistä raaka-aineista

3.                         Nauti ruuan tekemisestä

4.                         Nauti hitaasti syömisestä

5.                         Nauti yhdessä syömisestä.

Myskikurpitsoista saa erinomaista ja täyteläistä iloisen väristä keittoa

Kanttarelli Tapaninpäivänä 2015

Joulun ajan perinteisiä ruokia rikastuttivat mm. itse silakkafileestä tehty himosilakka, limesilakka ja sipulisilakka. Riekoista teimme juhlaillallisen kahdesti. Kuivatuista herkkutateista tehdyt kastikkeet olivat taivaallisia sekä riekon että pastetun silakkafileen lisukkeena.

Joulun erikoisin on kuvassa. Tapaninpäivän kävelyllä Hämeenlinnan Aulangolla tuli retkeilijöitä vastaan sienipussit kädessä. Niinpä itsekin menin hieman metsän puolelle ja silmään pisti kuvan tuore kanttarelli. Yksittäinen mutta kuitenkin. Silppusin sen paistinperunoiden sekaan. Tuskin paljoa huomasi, mutta jo pelkkä ajatus lämmitti. Vieläkin lämmittää, kun nyt on ulkona hirmupakkaset.