Rautukeitto

Inarijärven Vasikkaselän syvänteen reunalta, 30 metrin syvyydestä nousi inarinrautu, hienoin tuntemani kala. Graavattu rautu on herkkua. Tällä kertaa siitä tehtiin myös keitto, johon käytettiin yksi file sekä ruodot, nahat ja päät yhteensä kolmesta kalasta. Kalakeiton salaisuus on aina liemi.

Tässä vaiheessa kala on saatu perattua. Kidukset on poistettu ja kaikki veri huuhdottu pois. Kalan lisäksi tarvitaan 1 - 2 perunaa syöjää kohden, sipulia puolet perunan määrästä, suolaa, purkillinen kermaa, kokonaisia maustepippureita ja nippu tilliä.

Keittoon kalafile pienitään peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Kalasta löytynyt mäti sopii myös mukaan.

Aluksi tehdään liemi: Kalat kattilaan ja vettä sen verran kuin keittoon tarvitaan, 3 - 5 dl syöjää kohden. Pieni kourallinen pippureita mukaan. Annetaan kiehua muutamia minuutteja ja sen jälkeen seistä niin, että liemi kirkastuu. Siivilöidään liemi keittokattilaan. Sen jälkeen sekaan kuutioidut perunat ja sipulit. Keitetään melkein kypsiksi, minkä jälkeen kalapalat sekaan. Annetaan hetki kiehua. Suola, tilli ja kerma keittoon.

Keittoa voi vielä hauduttaa jonkin aikaa. Maku voimistuu. Kaikkein täyteläisin maku on uudelleen lämmitettäessä.

Keitto lautasella. Syödään jälkiuunileivän tai tumman kuivan leivän kanssa. Juomaksi vettä tai olutta.

Samalla periaatteella voi tehdä maukkaan kalakeiton melkein mistä tuoreesta kalasta tahansa. Perusperiaate on aina sama: liemi ruodoista tai pikkukaloista - mitä enemmän kalaa sen parempi. Siivilöidään liemi talteen ja tehdään keitto siihen. Lopulliseen keittoon sitten aina ruodotonta filettä.

Ukonsieni

Parasta ukonsieniaikaa on elo-syyskuun vaihde. Sieni on helppo tunnistaa kokonsa ja näkönsä puolesta. Sen saattaa löytää kosteasta sekametsästä. Parhaimmillaan ne kasvavat polven korkuisiksi. Sienen lakista saa hienon paneroidun leikkeen.

Yhtä lakkia kohden tarvitaan yksi muna, vajaa kahvikupillinen korppujauhoja, suolaa ja mustaa pippuria. Rikotaan ja vatkataan muna. Suola ja pippuri sekaan. Kaadetaan lautaselle. Käännellään lakki molemmin puolin ja sen jälkeen leivitetään korppujauholla.

Paistellaan pannussa kellanruskeaksi molemmilta puolilta. Muutama minuutti kumpaakin puolta kohden. Tarjoillaan kuten wienerleike. Sitruunaa voi puristaa päälle. Perunamuusi tai -salattaatti, jugurttikastike, vihannekset ja vihreä salaatti sopivat lisukkeiksi.

Raippaluodon hauki ja tyrni

Hauki on loistava kala - ihan totta. Vähärasvainen ja kiinteä. Sopii paistettavaksi. Sopii hyvin myös itämaisten ruokien kalaraaka-aineeksi. Monet vierastavat haukea. Ehkä se johtuu osin hauen selkäfileen tiheässä olevista y-muotoisista kovista ruodoista. Niiden poistamisen vihdoin muutama vuosi sitten opin. Laitan johonkin tulevaan blogiin fileerausohjeen.

Muistan lapsuudesta kun Raippaluodosta tyrnipensaita tuotiin auton kattotelineeseen köytettynä. Enää semmoinen ei käy päinsä. Kypsien tyrnien sormin keruu ei onnistu oikein millään. Puristinta en omista. Varma ja siisti tapa on napsia tyrnit irti kynsisaksilla tipauttaen ne alla olevaan laajaan astiaan. Tänä syksynä marjoja oli paljon. Kahdestaan keräsimme muutaman litran parissa tunnissa. Paljon aurinkoa talven varalle.

Riistaa ja lihansyöntiä

Olen kalastanut ikäni. Metsästänyt olen nyt kymmenen vuotta. Pienriistaa eli kana- ja vesilintuja, sepelkyyhkyjä, jäniksiä, jokunen pikkupeto ja metsäkauris. Aikanaan ajattelin, etten koskaan rupea metsästämään. Ei ollut oikein mahdollisuuksia. Saaliin käsittely tuntui ennakkoon epämiellyttävältä - tuntuu vieläkin. Oli lisäksi muutakin tekemistä. Metsästyksen aloittaminen oli loistava idea. Sai uutta motivaatiota liikkua luonnossa aistit valppaana. Saaliista saa hienoa ruokaa. Pienriistan metsästyksessä saa runsaasti terveellistä liikuntaa. Ymmärrän ihmisiä, jotka eettisistä syistä eivät syö lihaa. Ymmärrän ihmisiä, jotka syövät lihaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka syövät broileria mutta eivät riistaa. Ymmärrän myös ihmisiä, jotka eettisistä syistä syövät ainoastaan riistaa tai luomulihaa. Kaikkien lihansyöjien tulisi edes kerran suorittaa seuraava operaatio jollain syötävällä eläimellä: tapa se, suolista, nylje, pistä paloiksi, tee siitä ruokaa. Voi tuntua pahalta, mutta rupeaa arvostamaan syömäänsä ruokaa uudella tavalla. Pahinta meille on luonnosta vieraantuminen.

Ensimmäistä kertaa Lapissa metsällä 2003

Matsutake

Matsutake eli männyntuoksuvalmuska on haasteellinen sieni. Itse olen niitä kahdesti elämässäni löytänyt. Pohjoisesta, kuivalta mäntykankaalta elokuun loppupuolella. Karuista kohdista, joissa ei kasva varvikkoa vaan ainoastaan jäkälää. Kun sienen on kerran tunnistanut erityisesti voimakkaasta, eksootisen parfyymisesta tuoksusta, ei sitä voi enää toiseen sieneen sekoittaa. Paitsi näöltä. Kaulusvalmuskat säikäyttivät useaan otteeseen.

Suurimman löytämämme sienen valmistimme pieneksi alkupalaksi kolmelle. Pilkottu sieni ilta-auringossa.

Paistetaan voissa ruskeaksi molemmilta puolilta. Hieman suolaa. Asetellaan lautaselle. Lisukkeeksi voi lautaselle laittaa lusikallisen turkin jugurttia (10%). Nautitaan hartaudella makua ihastellen ja ihmetellen.

Syyskuun yrttejä

Kasvimaan hoito on jatkuvaa taistelua kasviesi elintilan puolesta. Viime vuosina olen sen taistelun pitkälle hävinnyt. Nykyisin lasken kasvimaani villin ruuan lähteeksi. Mukavimpia ovat monivuotiset yrtit: oregano, liperi ja rakuuna.

Juuripersilja pääsee vauhtiin vasta syksyllä

Korianterin kukkia

Liperin uutta kasvustoa leikatun tilalle

Villiä rantaminttua

Oregano kasvattaa uutta versoa läpi kesän

Oreganon kukinto

Kukkinutta rakuunaa

Tillin kukintoja

Käytän tuoreita yrttejä milloin mihinkin. Yrttibroilerin tai possun saa maustettua vaikka näin: keräätään erilaisia yrttejä kunnon nippu (esim. rakuunaa, korianteria, persiljaa, oreganoa). Putsataan rikkatuohot pois ja silputaan. Pieneen kulhoon oliiviöljyä desin verran, suolaa, rouhittua mustapippuria, haluttaessa muutama limetin lohkon mehu ja silputut yrtit. Sekoitetaan keskenään ja laitetaan suureen kulhoon, jossa paistettavat fileet (1 kg). Sekoitetaan ainekset sormin ja annetaan tekeytyä jonkin aikaa. Pastetaan kauniin ruskeiksi. Liusukkeeksi vaikka ratatoullea ja salaattia. Riittää 4 - 6 syöjälle.

Sinisimpukoita jäämerellä

Varangin vuono Norjan koilliskulmassa.

Laskuveden aikaan kallioseinilta paljastuu sinisumpukkakasvustoja. Simpukat ovat kaupasta ostettaviin nähden pieniä, mutta herkullisia. Parhaimmillaan kolmen-neljän sentin mittaisia.

Kerätään sormin tai pienen veitsen avustuksella. Krapsutellaan pinnat puhtaiksi.

Annos kahdelle: litran verran simpukoita, lasillinen valkoviiniä, 3-500 g tomaattimurskaa, valkosipulia ainakin 5 kynttä tai koko sipuli, chiliä jos haluaa voimakkaampaa, merisuolaa ja nippu persiljaa. Valkosupuli puristettuna ja chili viipaloituna kattilaan. Nopea kuullotus. Valkoviini sekaan. Simpukat voimakkaasti kiehuvaan liemeen. Kansi päälle ja ravistellaan kansi päällä. Keitetään viitisen minuuttia. Tomaattimurska ja suola sekaan. Keitetään vielä muutama minuutti. Paljon persiljaa, nopea kiehautus. Tarkastetaan maku. Tarjotaan kylmän, kuivan valkoviinin ja maalaispatongin kera. '

Onistuu hyvin myös retkikeittimellä. Kuvan simpukat menivät seitikeiton mausteeksi.

Siikagraavia jälkiuunileivällä

Herkullista ja yksinkertaista: siikagraavi. Kuvassa jaloa kalaa, siikoja, mutta myös harjuksia. Kumpikin käy. Perataan ja fileoidaan. Leikataan sopiviksi paloiksi.

Kolme siikaa ja kolme harjusta

Graavattavat siikapalat saavat olla reiluja 

Maustetaan suolalla. Hienoa merisuolaa riittävästi. Viileään mielellään yön yli. Jälkiuuniviipaleita. Voita, oivariinia tai vastaavaa. Ei kevytlevitteitä. Sipulirenkaita. Punasipuli on keltasipulia miedompaa. Sopiva määrä leivälle. Pannukahvin kanssa hyvä aamiainen. Käy myös retkievääksi.


Seuraavana aamuna leivälle, sipuli antaa oikean potkun



Villiruokablogi

Itämainen harjuskeitto Vasikkaselän rannalla

Villiruoka tulee luonnosta. Se voi olla lähiruokaa, luomuakin. Se voi olla riistaa, lihaa, kalaa, yrttejä, marjoja, vihanneksia, sieniä ... Joskus sen hankkimiseen täytyy ajaa Jäämeren rannalle. Villiä ruokaa saan kasvimaaltani. Täysin villiintyneenä se täyttää kriteerini. Villissä ruuassa ainakin joku oleellinen osa on villiä. Kerron siitä, miten saalis saadaan lautaselle. Täydellinen luontokokemus koostuu luontoon menemisestä säällä kuin säällä kaikkina vuodenaikoina, ruuan raaka-aineiden hankkimisesta, käsittelystä, ruuan laitosta ja syömisestä.

Teen yksinkertaisia ruokia. Tervetuloa mukaan.